Lunta lunta lunta, kohta sitä tulee kurkusta ja korvista ulos. En ole oikein lumi-ihmisiä, sanottakoon vaikka näin. Vielä kun viikko on lämpenemään päin, on edessä siis vihaamaani loskasäätä - voi huokaus. Koitan minäkin jotain iloa tästä kuitenkin repiä: eilen ei lumilyhtyni halunnut palaa, tänään sentään noin vartin verran.



Tavallisesti meillä on portailla tuikkulyhdyt, joihin pistetään kynttilä palamaan kun siltä tuntuu. Ovat vain kiinnijäätyneet joten niistä ei hirveästi iloa ole. Ja minä olen aivan liian laiska putsaamaan ja kuivaamaan. Ja lumilyhty nyt vaan kuuluu asiaan.



Ja lkuvat jäätyneistä oksista sun muista kasvinosista kuuluu olennaisesti tälläiseen postaukseen.



No, vähän muutakin valoa tähän pimeyteen. Sekä minä että äiti olemme talsineet koko syksyn ja tämän lyhyen alkutalven ilman heijastimia... Nyt on sellaisetkin! Kieltämättä ollut hieman pelottavaa talsia tuolla ulkona bussipysäkin ja kotioven väliä, kun on niin perhanan pimeä ja autoilijat eivät vaikuta näkevän mustatakkista kulkijaa. Onneksi osaan olla varovainen, ja nyt otin oikeasti itseäni niskasta kiinni, tässä tulos.



Punaista ja luonnonvalkoista paksua huopaa, vihreä ohuempi on valkoiseen neulahuovutettu kiinni. Heijastinosat ovat ommeltu ja vastaavasti liimattu kuumaliimapyssyllä kiinni, heijastimien takana on rintaneulapohja sillä samalla tökötillä kiinni. Ja nyt voi taas rämpiä lumessa edes hieman turvallisemmin mielin.