Meillä menee neulomiset niin päin, että lapsenlapsi neuloo mummollensa. Famo ei neulomista hallitse - monia muita alueita kyllä - kun taas äidin puoleinen isoäiti kyllä neuloo sen minkä ehtii. Nyt on kulunut reilu vuosi siitä kun varsinaisesti opin neulomaan, ja teinkin viime vuonna isän puoleisille isovanhemmilleni lapaset joululahjaksi. Nyt kun sukat luonnistuvat mutkitta, on tietenkin niitten vuoro.

Lankoja en valinnut itse, vaan menin pyytämään, että äiti hankkii ne kauppareissulla, kun minä taas vastineeksi hoidin jonkun muun asian. Hän sai myös oman arviontikykynsä mukaan valita värit... Ainoa vaatimus oli että Novitan Nallea, 7V:tä kun en tykkää oikein neuloa.

Kassissa oli kerä punakirjavaa ja kerä syksylankaa, eli niillä mennään. Malli on ihan perussukka, jotta menisi ongelmitta kenkiin ja koska en ole löytänyt vielä yhtäkään ihan oikeasti silmää miellyttävää sukkaohjetta johon kärsivällisyyteni riittäisi.



Famon sukat (56s) ovat nyt valmiit, fafan (64s) vasta alkumetreillä.



En tuosta syysnallesta oikein tiedä, kuinka paljon langasta tykkään. Olin sitä ostamassa parikin kertaa, mutta viime hetkellä tulin toisiin ajatuksiin ja kerä jäi hyllylle. Nyt kun se on käsissä, en ollenkaan ihmettele miksi jätin sen silloin ostamatta. Värit eivät ole ollenkaan minun värejäni, vaikka ne fafalle kyllä sopivat aivan moitteettomasti.

En tiedä mistä johtuu, mutta tuo kirjava lanka tuntuu paljon punavivahteista pehmeämmältä neulottavalta... Käytössä on nuo rakkaat bambupuikot, lienevät 3,5-milliset.

Samaan aikaan on tekeillä edelleen se julmetun villapaita (joka oli tarkoitus antaa poikaystävälle, joka tätä nykyä on entinen) ja kaulahuivi äidille. Villapaita kyllä päätyy ns. eksälle, kun en raaski sitä purkaa. Ja mitä ihmettä tekisin niin monella grammalla tuon väristä Nallea? En kyllä mitään. Sukkia koko lantilla - juu ei kiitos.