Minä: "Haluan oppia neulomaan!"
N: "Etsä osaa? Mä opetan!"

Ensimmäiset lankani ostin Itäkeskuksen Tarjoustalosta lokakuussa (?), tummahkonpunaista ja harmaata. N:n (ja äidin) auttamana ja opastamana syntyi äidin sukkapuikkoja lainaten fafalle joululahjaksi tumput; harmaat, joissa oli ranteessa pari punaista raitaa. Lankoja jäi tietenkin yli, niistä teinkin vikkelään famolle omat, käänteisin värein. Sydämenmuotoiset, punaiseen folioon käärityt suklaasydämet tumppuihin, pahvinpalanen molempien parien väliin, hopeanväristä lahjapaperia ja sinistä pakettinarua. Kuulemma on ollut käyttöä - ja vaikken kokenut neuloja olekaan, taidan aavistaa että se on neulojalle kaikkein paras kiitos ja palkkio työstä.

Toinen tempaus oli pipo - ja tempaus tosiaan. Täysin improvisoitu mutta kuitenkin päähän sopiva. Sprayvärjättyä sinivalkoista lankaa... Enpä taida ensi talvena sitä pipoa käyttää.

Syksystä lähtien on syntynyt mittatilauslapaset poikaystävälle (punaiset kolmella mustalla raidalla), muutamat villasukat 7V- ja Nallelangasta, villapaita, kämmenikkäät, pipo. Tällä hetkellä teen poikaystävälle viininpunaista villapaitaa.

Jäin neuloihin kokkuun, myönnän. Toivottavasti paranen tästä - neulomisjälkeni ei ole kaunista eikä säännöllistä, mutta ainakin sukat lämmittää ja voi epämuodokastakin villapaitaa käyttää edes kotona ollessaan... Jos laittelen tänne kuvia tekeleistäni, ehkä saattaisin sitäpaitsi saada neuvoja kokeneemmilta - enkö? Oppimassa tässä ollaan ja sillä mielellä minä neulon.