Kyllä minä vielä olen olemassa. Toinen blogini on pysynyt kasassa (koska siellä julkaisemani tekstit eivät mitään konkreettista tekemistä vaadi), mutta en ole ylioppilaskirjoituksien takia ylipäätänsä ehtinyt mitään käsitöitä tehdä, muuta kuin neuloa keskenjääneitä projekteja. Nythän ne ovat ohi, ja alustavat tulokset näyttävät lupaavilta.

Vapuksi sain kuitenkin ommeltua itselleni mekon! Malli on uusimmasta SK:sta (04/09), mutta koska olen kärsimätön ja koska en ihan oikeasti oikeastaan osaa ommella, on siinä paljon improvisoitua ja sovellettua - ei niinkään ulkonäön, vaan ommelten suhteen... Mikä on tietysti huono homma, mutta laitetaan tämmöiset tälläkin kertaa kokemattomuuden piikkiin.

Kuvassa mekko on vielä täyspitkänä, mutta tunnin ennen Helsinkiin lähtöäni päätin lyhentää sitä. Olen sen verran lyhyt, että mekko tuli yli polvien, mikä ei baarijuhlintamielessä ole kovin toivottavaa. Tunikamalliseksi se meni, ja mustien legginsien kanssa se oli mitä parhain vappumekko.

Tänään aion aloittaa ylioppilaskutsukorttien tekemisen (TIEDÄN, että teen sen myöhään!), siivota huonettani, uusia ajolupani ja... ja ehkä mahdollisesti voisin istuttaa muutamia juttuja.